Ilmiö Bruno Gröning - dokumenttielokuva

Vuonna 1949 hallitsi yksi nimi tiedotusvälineiden otsikoita: Bruno Gröning. Sanomalehdet painoivat erikoisnumeroita, radio ja uuutiskatsaus raportoivat. Syntyi elokuva. Minne hän ilmestyikin, siellä tuhannet ihmiset tungeksivat hänen luokseen. Gröningistä tuli maailmantapaus.

Ilmiö Bruno Gröningplay

Parantumisen ilmiö - dokumenttielokuva

Parantumisia tapahtuu edelleenkin. Bruno Gröning oli 1950-luvulla maailmanlaajuisesti otsikoissa epätavallisten parantumisten vuoksi. Kun hän vuonna 1959 kuoli, monet uskoivat, että ilmiö oli ohi. Mutta päinvastoin, Bruno Gröningin opin ansiosta saavat ihmiset kaikissa maanosissa edelleenkin apua ja parantuvat.

  • 3-osainen dokumenttielokuva
    (98/92/102/yhteensä 292 minuuttia)
  • Vapaa pääsy
    Pyydetään vapaaehtoisia lahjoituksia

Parantumisen ilmiöplay

Milloin ja missä?

film1 icon = Ilmiö Bruno Gröning
film2 icon = Parantumisen ilmiö
film1&2 icon = Molemmat elokuvat

Muita lähteitä

 

 

 

 

 

Yhteydenotto

Sähköposti:
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta! Ilmoituksen tekemiseen täytyy olla käytössä JavaScript!
Lähetä meille sähköpostia. Kaikkia tähdellä (*) merkittyjä kohtia tarvitaan.

Julkaisija

Bruno Gröningin ystäväpiiri

Haidauer Strasse 6
DE-93107 Thalmassing
Puh.: +49 (0) 9453-998626
Faksi: +49 (0) 9453-996593
Sähköposti: Yhteydenottolomake


Kannatusyhdistys:

Kreis für natürliche Lebenshilfe e. V.

Tunnustettu yleishyödyllisiä tarkoituksia palvelevaksi

Bornschlade 38
DE-53797 Lohmar
Puh.: +49 (0) 2242-901199
Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta! Ilmoituksen tekemiseen täytyy olla käytössä JavaScript!

Rekisterinumero: Siegburg VR 1843
Hallitus: Dieter Häusler, Helga List

Bruno Gröningin elämä

1949 tuli Bruno Gröningin nimi yhdessä yössä julkisuuden valokeilaan. Lehdistö, radio ja viikkokatsaus tiedottivat. Kuukausia pitivät tapahtumat "ihmetohtorin" ympärillä, kuten häntä nimitettiin, nuoren liittotasavallan jännityksessä. Hänestä tehtiin elokuva, koolle kutsuttiin tieteellisiä tutkintakomissioita, ja viranomaiset korkeimpia elimiä myöten paneutuivat tähän tapaukseen. Nordrhein-Westfalenin osavaltion sosiaaliministeri syytti Bruno Gröningiä luontaisterapeutteja koskevan lain rikkomisesta, Baijerin pääministeri sitä vastoin selitti, että sellaisen epätavallisen ilmiön kuin Gröning ei saa antaa kariutua lakipykäliin. Baijerin sisäministeri nimitti hänen toimintaansa "vapaaksi rakkaudentoiminnaksi."

Aiheesta keskusteltiin kiivaasti puolesta ja vastaan kaikissa kansankerroksissa. Emotionaaliset aallot löivät korkealle. Papit, lääkärit, toimittajat, juristit, poliitikot ja psykologit, he kaikki puhuivat Bruno Gröningistä. Hänen ihmeparannuksensa olivat toisille korkeamman voiman armolahjoja, toisille taas puoskarointia. Mutta sen tosiasian, että parantumisia tapahtui, todistivat lääketieteelliset tutkimukset.
Bruno Gröning syntyi Danzigissa (nyk. Gdansk) vuonna 1906 ja muutti sodan jälkeen kotiseudultaan karkotettuna Länsi-Saksaan. Hän oli yksinkertainen työmies, joka oli ansainnut elantonsa erilaisissa tehtävissä kuten puuseppänä, tehdas- ja satamatyöläisenä, sähkösanomien jakajana ja heikkovirta-asentajana. Ja yhtäkkiä hän oli julkisen mielenkiinnon kohteena. Tieto hänen ihmeparannuksistaan kantautui ympäri maailman. Sairaita ihmisiä, pyyntökirjeitä ja tarjouksia tuli kaikista maista. Kymmenettuhannet parannuksen etsijät vaelsivat sinne, missä hän vaikutti. Lääketieteen vallankumous oli käynnistymässä.
Mutta myös vastavoimat tulivat esille. Vaikutusvaltaiset lääkärit, kirkon virkamiehet ja hänen entiset avustajansa tekivät kaikkensa estääkseen Bruno Gröningin toiminnan. Parantamiskiellot piinasivat häntä, ja hänet vietiin oikeuden eteen. Kaikki pyrkimykset järjestäytyneeseen toimintaan kariutuivat, toisaalta arvovaltaisten yhteiskunnallisten voimien vastarintaan ja toisaalta avustajien kykenemättömyyteen tai rahanahneuteen. Kun Bruno Gröning tammikuussa 1959 Pariisissa kuoli, oli viimeinen oikeudenkäynti häntä vastaan täydessä käynnissä. Oikeudenkäynti keskeytettiin eikä lopullista tuomiota koskaan julistettu. Mutta monet kysymykset jäivät avoimiksi.

Parantumisia silloin

Fil. tri A. Kaul kirjoitti 1949 esittelylehtisen Herfordin tapahtumista.

Tässä joitakin otteita:
"Niiden parantumisen etsijöiden joukossa, jotka oleskelevat vuonna 1949 17. ja 18. kesäkuuta välisenä yönä Wilhelmsplatz 7:ssä sijaitsevassa talossa, on myös englantilaisia, miehiä ja naisia. He olivat kuulleet Gröningistä. Eräs saksalainen lääkäri ilmestyi sinne kolmen potilaansa kanssa. Yksi heistä on nuori mies, jolla on keuhko- ja luutuberkuloosi, minkä seurauksena vasen jalka on jäykkä. Toinen on poika, jonka jalat ovat halvaantuneet, kolmas nuori tyttö, jolla on krooninen hermoperäinen päänsärky
Gröning ei tee diagnoosia. Tuberkuloosia sairastavalle nuorelle miehelle hän sanoo suoraan, että tämän täytyy pitää silmällä erityisesti vasemman jalan luuta. ’Mitä tunnette nyt?’ ’Kuuma virta menee kehoni läpi.’ ’Ja nyt?’ ’Vasemmassa jalassa kihelmöi.’ ’Nostakaa jalka nyt niin ylös kuin minäkin!’ Gröning näyttää mallia ja nostaa oman taivutetun jalkansa vatsan korkeudelle. Nuori mies epäröi. ’Pystytte siihen samalla tavalla kuin minäkin!’ Ilman näkyvää ponnistusta sairas vie sitä ennen vielä jäykän jalkansa pyydettyyn asentoon. Epäuskoisena hän katsoo vuorotellen jalkaa ja lääkäriään. ’Onko tämä mahdollista, pystyn liikuttamaan jalkaani!’ ’Tulette terveeksi, mutta se tapahtuu Teidän kohdallanne hitaasti. Kirjoittakaa minulle!’ Ja lääkärin puoleen kääntyen: ’Pitäkää minut ajan tasalla!’
Poika, jonka jalat ovat halvaantuneet, istuu kahden kainalosauvan kanssa äitinsä vieressä. ’Poikaseni, nouse ylös!’ Äiti puuttuu puheeseen: ’Ei hän voi nousta ylös, hänhän on halvaantunut!’ Gröning kääntää päänsä. ’Sitä Teidän ei pidä sanoa!’ hän läksyttää äitiä jokseenkin ankarasti. ’Pidätte poikanne sairaudesta kiinni! Poikaseni, nouse ylös, pystyt siihen!’ Punaisia läikkiä lapsen kapeilla kasvoilla, suu värisee ja kyyneleet virtaavat silmistä. Liikuttuneina näkevät paikalla olevat lukuisat ihmiset, miten poika kohoaa ylös nojatuolista ja seisoo ilman kainalosauvojaan. ’Tule nyt luokseni!’ Epävarmoin askelin poika kulkee Gröningiä kohti, joka ojentaa hänelle kätensä ja katsoo häntä pitkän aikaa silmiin. Lempeästi Bruno Gröning silittää lapsen päätä ja lähettää tämän takaisin äitinsä luo: ’Jatkakaa hitaasti harjoittelua, älkää vaatiko liikaa, jalat ovat vielä liian heikot! Kotimatkalle vielä kainalosauvat, mutta pian voit heittää ne pois!’ Kiitoksena ovat lapsen onnelliset silmät ja onnellinen äiti.
Nuori tyttö, jolla on krooninen päänsärky, on jo parantunut, ennen kuin Gröning puhuttelee häntä. Ei, hänellä ei ole enää särkyä. ’Haluatteko säryn takaisin?’ ’En, en, herran tähden en’, pääsee tytön suusta.
Ja lääkäri? Hän on katsellut näitä tapahtumia sanattomana. Hän ojentaa Gröningille kätensä: ’Herra Gröning, olen täysin Teidän käytettävissänne, tunnustaudun Teidän kannattajaksenne!’"

Tri Kurt Trampler kirjoitti 1949 kirjan Rosenheimin Traberhofin tapahtumista.

Tässä joitakin otteita:
"Jonakin sitä edeltävistä öistä (5. ja 6. syyskuuta) eräs lääkäri vei miehen nimeltä Karl Sch. sisälle taloon mukanaan kiihdyttävä toteamus, että tämä sokea mies oli saanut juuri näkönsä takaisin Traberhofin edessä seisoessaan. Sch. esitti vuodelta 1949 Münchenin yliopistollisen silmäklinikan todistuksen, jossa oli luettavissa: ’Potilas Karl Sch:llä, syntynyt 24.8.1914, on oikeassa silmässä nykimistä, arpia sarveiskalvossa ja synnynnäinen kaihi. Näkökyky 1/20. Vasen silmä puuttuu. Potilas on siten käytännöllisesti katsoen sokea. Työkyvyttömyys on 125 %. Herra Sch. tarvitsee jatkuvasti seuralaisen. allekirjoittanut ylilääkäri tri E. Walser.’ Tämä sokea mies oli paikassa, jonne Gröning lähetti parannuksenaaltoja – silloin todennäköisesti Bremenin seudulta. Mies kuvaa nyt suuresti liikuttuneena, miten hänellä oli yhtäkkiä tunne, että silmissä tapahtui muutos ja miten hän näki Traberhofin katolla olevan valomainoksen, hevosen pään sinisessä neonvalossa. Lopulta koko ympäristö tuli esiin hämäryydestä, kunnes hän saattoi nähdä kaiken taas hyvin. Lääkäri tri Zetti tutki tapauksen ensimmäiseksi ja vahvisti tiedot. Seuraavana päivänä otin Sch:n mukaani autolla Müncheniin. Hän kuvasi minulle moottoritiellä satojen metrien etäisyydeltä, minkälaisia autoja oli näkyvissä. Hän kertoi minulle, mitä oikealla ja vasemmalla oli moottoritiellä näkyvissä – läheisestä kirkontornista kaukaisimpiin vuoriin saakka. (…)Kysymykseeni, mitä hän oli tehnyt ottaakseen parantumisen vastaan, hän vastasi, että oli rukoillut ja odottanut. (…)
Järisyttäviä kohtauksia nähdään, kun Gröning antaa sokealle näön takaisin. Joissakin tapauksissa, joissa näkökyky palasi välittömästi, olivat onnelliset ihmiset melkein ylivoimaisen liikuttuneita kohtalonsa tuskin uskottavasta käänteestä. Gröning kertoo minulle, että joukossa on joitakin ihmisiä, jotka olivat syntyneet sokeina ja joille täytyy selittää ensin koko ilmiöiden maailma."

Vapaaherratar Anny Ebner von Eschenbach kirjoitti 1950 ja 1951 muistiin erilaisia tapahtumia, joita oli sattunut Bruno Gröningin ollessa Gräfelfingissä Weikersheimin matkustajakodissa.

Tässä joitakin otteita:
"Kerran istui toisessa rivissa noin yhdeksänvuotiaan tytön kanssa nuori nainen, jolla oli riutuneet kasvot. Kun Gröning kysyi häneltä: ”No, pikku äiti, mitä tunnette?’ tämä vastasi: ’Valitettavasti en mitään, herra Gröning!’
’Niin, pikku äiti, älkää katsoko aina taaksepäin menneisyyteen! Sen kauhut ovat vielä Teissä, ne Teidän täytyy päästää irti. Se tapahtui yhden pommituksen aikana. Olitte jonkinlaisessa puutarhavajassa ja hautauduitte sen alle, olitte silloin kahdeksannella kuukaudella raskaana. Kun Teidät pelastettiin, syntyi lapsi ja oli sokea. Pitääkö paikkansa?’
Hämmästyneenä nainen vastasi: ’Kyllä, juuri niin!’
Siihen Bruno Gröning: ’Älkää siis enää ajatelko sitä kauhun aikaa, uskokaa lujasti Jumalan apuun ja pyytäkää Häneltä! Lapsukaista Teidän ei tarvitse enää tuoda mukananne, kunhan vain äiti uskoo lujasti.’
Kahdeksan päivän päästä nainen oli taas paikalla. Huolestunut ilme oli poissa kasvoilta. Hän oli suorastaan nuortunut. Kun Gröning kysyi häneltä, hän vastasi: ’Kyllä, tänään lävitseni virtaa lämpöä ja tunnen itseni iloiseksi ja vapaaksi.’ ’Niin, pikku äiti, jatkakaa samalla tavalla, pian ollaan niin pitkällä.’
Viikkoa myöhemmin nainen oli taas siellä, ja Bruno Gröning meni häntä kohti keskellä esitelmäänsä, jäi rauhallisena seisomaan ja sanoi: ’Pikku äiti, torstaina klo 17.20 ottakaa lapsenne ja viekää hänet pimeään huoneeseen. Hän tulee näkemään, ja koska hän ei ole vielä koskaan nähnyt värejä ja muotoja, hän pelästyisi ja se voisi tehdä hänet sairaaksi. Totutelkaa hänet hitaasti kaikkeen ympäristössä.
Koska tämä tapaus kiinnosti minua erityisesti, tiedustelin siitä ja kuulin vähän myöhemmin, että kaikki oli tapahtunut minuutilleen niin kuin Bruno Gröning sanoi. Joidenkin vuosien kuluttua kysyin Bruno Gröningiltä itseltään lapsesta ja sain tietää, että hän näkee normaalisti, ikään kuin ei olisi koskaan sokea ollutkaan.
Kerran sisälle tuotiin kasvoiltaan lumivalkoinen nuori nainen pyörätuolissa. Esitelmän aikana hän menetti tajuntansa ja näytti siltä, kuin hän olisi kuollut. Bruno Gröning loi häneen vain lyhyen katseen ja rauhoitti muita läsnäolijoita, jotka olivat huolissaan, erityisesti naisen kanssa ollut mies. Vajaa puolen tunnin kuluttua nainen heräsi, ojensi itseään, hänellä oli punaiset posket ja hän nousi pyörätuolista ja kulki Gröningiä kohti, vähän epävarmasti vielä, mutta hänen silmänsä säteilivät ja niissä oli hämmästynyt katse. ’Hienoa, hyvä rouva, kun voi taas seistä omilla jaloillaan ja pikku sydän lyö taas normaaliin tahtiin. Mutta älkää nyt ottako heti kadotettuja vuosia takaisin – viekää keho hitaasti tekemään velvollisuutensa!’ Kun nainen halusi kiittää, sanoi Gröning:
Kiittäkää Jumalaa! Minä olen vain Hänen pieni avustajansa, näyttäkää nyt, että olette todellinen Jumalan lapsi!
Mies, joka oli tuonut naisen paikalle, nousi ylös ja sanoi liikuttuneella äänellä: ’Herra Gröning, olen hänen puolisonsa ja itse lääkäri, minulle vaimoni oli parantumaton, vaikka olin tehnyt kaikkeni.Mutta hänellä oli vain yksi toivomus tulla Teidän luoksenne. Olin vakuuttunut, että hän kuolee matkalla tänne, sillä hänen sydämensä oli niin huonossa kunnossa, että jokainen liike merkitsi hengenvaaraa. Olen järkyttynyt tästä ihmeestä, minun on vaikea uskoa sitä!’
Ilosta itkien hän työnsi tyhjän pyörätuolin ulos ja istuutui vaimonsa viereen tuolille kuuntelemaan kaksi tuntia kestäneen esitelmän. Useamman kerran hän katsoi vaimoaan sivulta kysyvästi, ikään kuin hänen olisi täytynyt ensin tottua terveen, onnellisen vaimonsa näkemiseen.
Taka-alalla istui usein kuuroja, joille Gröning esitti hiljaisella äänellä kysymyksen: ’Kun puhun näin kovaa, kuuletteko ääneni hyvin?’ Vastaus: ’Kuulen, ymmärrän jokaisen sanan, kun puhutte niin kovaa, ja päässä lähtee käyntiin hyrinä ja surina.’ Kaikki nauroivat, koska muut olivat kuulleet, miten hiljaa Gröning oli kysymyksen esittänyt."

Ensimmäisestä ajatuksesta valmiiseen elokuvaan

Kun elokuvan "Ihmeaposteli" filmaustyöt olivat vuonna 1993 päättyneet, ja elokuva oli tullut elokuvateattereihin, alkoivat pian sen jälkeen uuden, vielä suuremman elokuvaprojektin valmistelut: Elokuva Bruno Gröningin elämästä.
Koko vuosi 1994 käytettiin elokuvan suunnitteluun ja tutkimustyöhön. Arkistomateriaalia käytiin läpi, aikalaistodistajien kertomuksia tutkittiin, yhä enemmän tietoa ja faktoja kerättiin.
Helmikuussa 1995 ensimmäisen klaffin osat lyötiin yhteen. Siitä alkoi monta vuotta kestänyt matka erään ilmiön jäljille. Yli 80 aikalaistodistajaa haastateltiin. Gdanskissa (Danzig) ja Pariisissa käytiin alkuperäisillä tapahtumapaikoilla. Dramatisoituja kohtauksia kuvattiin ja alkuperäisiä tallenteita kerättiin elokuva-arkistoista. Satoja valokuvia, dioja ja asiakirjoja kopioitiin. Viimeiset haastattelut kuvattiin vuoden 2000 alussa ja viimeiset dokumentit vielä vuonna 2002.
Merkittävä tapahtuma oli "Traberhofin kohtaus" toukokuussa 1997, jossa oli mukana yli 2.000 statistia. Välttämättömät valmistelut kestivät viikkoja. Oli etsittävä statisteja, hankittava satoja asuja puvustoon, hankittava tekninen laitteisto, saatava kokoon elokuvatiimi ja haettava luvat.
Jo aamupäivällä lähtivät ensimmäiset statistit matkaan. Vaikka kuvaus käynnistyi vasta, kun oli tullut pimeää, oli paikalle saapunut jo satoja henkilöautoja ja suuri määrä linja-autoja. Vähitellen paikat entisen Traberhofin, Rosenheimin lähellä sijainneen maalaistalon, edessä täyttyivät. Rakenteiden ja rekvisiitan avulla paikan saattoi tuntea vuoden 1949 Traberhofiksi.
Elokuvatiimiin kuului 70 henkilöä. He huolehtivat maskista, kampauksista, puvuista, rakennelmista, valaistuksesta ja muusta sellaisesta. Heti kun tuli pimeää, alkoi tapahtua. Aamuun mennessä piti kaiken olla valmista. Yhtäkkiä aggregaatti ei enää toiminut. Myöhemmin tuli kameran kanssa ongelmia. Münchenistä oli haettava varaosia.
Monista vaikeuksista huolimatta kuvaus oli saatu päätökseen vähän ennen auringonnousua. Aamulla kello 6.00 oli alue, jolle oli vähän ennen leiriytynyt yli 2.000 ihmistä, täysin tyhjä. Ei mikään muistuttanut enää yön tapahtumista.
Yhteensä kuvattiin yli 70 tuntia filmimateriaalia. Sen jälkeen oli tämä valtava määrä tarkistettava, lajiteltava ja leikattava. Pian tuli selväksi, että alkuperäistä konseptia valmistaa yksi kokoillan elokuva ei voitu toteuttaa. Aihetta ei voitu käsitellä kahdessa tunnissa, Bruno Gröningin elämää ei voitu puristaa tavalliseen formaattiin. Siitä oli tehtävä kolme elokuvaa. Kesto melkein viisi tuntia.

Epätavallinen aihe, epätavallinen elokuva, epätavallinen formaatti.

Ilmiö Bruno Gröning

Sisältö

Bruno Gröning (1906 - 1959) tuli vuonna 1949 tunnetuksi lukuisten henkistä tietä tapahtuneiden parantumisten ansiosta. Se tapahtui, kun hänen menestyksellisestä toiminnastaan tiedotettiin suurelle yleisölle ja yhä enemmän ihmisiä virtasi apua etsien hänen luokseen.

Jotkut lääkintöviraston johtavat lääkärit eivät kuitenkaan hyväksyneet sitä ja saivat paikalliset viranomaiset antamaan hänelle parantamiskiellon, He syyttivät häntä luontaisterapeuttilain rikkomisesta. Mutta kielto oli lainvastainen, koska hän ei koskaan hoitanut lääketieteellisessä merkityksessä. Siitä huolimatta häntä vainottiin loppuun saakka tällä syytöksellä julkisuudessa ja oikeudessa.

Hän täytti missionsa, jota kantoivat myötätunto ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus, poismenoonsa saakka. Yli 50 aikalaistodistajaa kertoo elokuvassa henkilökontaisista kokemuksistaan hänen kanssaan.

Katsojien ääniä

Jana P., Bad Bevesen

Näin elokuvan 5.10. Vielä tälläkin hetkellä, päiviä myöhemmin, olen hyvin vaikuttunut ja liikuttunut Bruno Gröningin vaiheista. Elokuva välittää korkeita moraaliarvoja, rikas ja köyhä ilman eroja, etualalla ihminen ihmisenä, rehellisyys… Herra Gröning ja kaikki ihmiset, joita hän auttoi, jotka antoivat hänelle sympatiansa, kiehtovat minua… Arvostan suuresti objektiivisia kertomuksia ja toivon, että se, minkä hän jätti meille jälkeensä testamenttinaan, säilyy ikuisesti.

Tina S., Potsdam

Elokuvan välityksellä ihminen Bruno Gröning on tullut minulle paljon läheisemmäksi. …Huomiotani herätti erityisesti hänen täydellinen rakkautensa kaikkia olentoja kohtaan. Minulle tuli myös vielä kerran selväksi, että tällä ihmisellä ei ollut ollenkaan egoa. Olen tuntenut usein voimakasta kihelmöintiä kehossa ja tarvitsin jälkeenpäin vähän aikaa itseni ”selvittämiseen”. Energeettisesti elokuva oli minulle hyvin intensiivinen. Ja lisäksi vielä suuri kunnioitus elokuvan tekijöitä kohtaan.

Walter K., Wien

… erityisen hyvä, että näytettiin empaattinen ja rakastava Bruno Gröning. Viime kädessähän se on Jumalan rakkaus, joka parantaa kaikki haavat. Tunsin selvästi tämän parantavan rakkauden virran.

Marion N., München

Hyvin vaikuttava elokuva, joka näyttää, että yhteys Jumalaan voi parantaa meissä ihmisissä hyvin paljon. Jumala on elämä, Jumala on rakkaus. Jumala on itsetuntemus. Järkyttävää on taistelu Bruno Gröningiä vastaa, vaikka hän halusi pelkästään hyvää.

Regina G., Wollbach

Elokuva miellytti meitä suuresti ja teki meihin syvän vaikutuksen. Kuvat ja aikalaistodistajien kertomukset olivat hyvin valaisevia. Olematta millään tavalla pitkästyttävä elokuva oli ohi yhdessä hurauksessa. Olimme järkyttyneitä, miten tiedotusvälineet käyttivät valtaansa vahingoittaakseen Bruno Gröningiä.

Karola K., Berliini

Elokuva vaikutti minuun syvästi. Esikuva Bruno Gröning vastakohtana kaikelle aineelliselle. Antaminen ja ottaminen toisella tavalla. Suureksi avuksi potilailleni.

Ferdinand T., München

Münchenissä sijaitsevassa Maxim-elokuvateatterissa vallitsi koko esityksen ajan elokuvan pituudesta huolimatta suuri jännitys. Minulle, 52-vuotiaalle, se oli historiallisesti hyvin mielenkiintoista, koska minulla ei luonnollisestikaan ole siitä ajasta omia muistoja. Sen lisäksi olivat minusta ennen kaikkea elokuvan sisältö ja sanoma merkityksellisiä ja huomionarvoisia. Tulen pohtimaan elokuvaa vielä pitkään. Olisin mielelläni nähnyt vielä enemmän Bruno Gröningin elinolosuhteista. Pidin dokumentaation, näyteltyjen kohtausten ja aikalaistodistajien vakuuttavien lausuntojen yhdistelmää miellyttävänä, se teki elokuvasta eloisan ja viihdyttävän.

Dorothea N., Siegen

Hyvin vaikuttava elokuva. Saatoin oikaista käsitykseni Bruno Gröningistä. (92 vuotta) Elokuvan näkeminen kannattaa ehdottomasti.

Lucas W., Wien

Elokuva ja Bruno Gröningin kohtalo liikuttivat minua syvästi. Elokuvan laatu on erinomainen. Se antaa ilmiselvästi vain tosiasioiden puhua puolestaan.

Roswitha S., Wien

En olisi mennyt koskaan niin pitkään tilaisuuteen, jos olisin tiennyt, että elokuva on 3-osainen. En kestä istumista. Mutta hämmästykseni oli suuri, kun selkäkipua eikä väsymystä tullutkaan. Jonkun ”suuremman” aistiminen oli hyvin vahvistavaa…

Luise R., München

Hyvin vaikuttavia kohtauksia, suurella näppituntumalla ja hienovaraisesti yhteen koottu – onnistuneesti rakennettu – Bruno Gröningiä pääsi elokuvan avulla ihmisenä lähemmäksi – vakaumukseni lujittui, että hän on suuri parantaja.

Miriam V., Wien

Kun siitä huomautettiin, asetuin elokuvaesityksen aikana avoimeen asentoon ja tunsin todellakin koko ajan kihelmöintiä käsissä, sitten koko kehossa. Tunsin vetämistä kivuliaissa kohdissa kehoa ja minulla oli sellainen tunne, että kehossani tulee jotakin tasapainoon. Minulla on molemminpuolinen skolioosi ja siitä syystä kipuja selkärangassa. Nyt ei ole enää. Tämä elokuva vaikutti minuun syvästi. Vielä nytkin annan tämän parantavan energian virrata lävitseni. … Minä joka tapauksessa suosittelen elokuvaa muillekin.

Parantumisen ilmiö

Sisältö

Bruno Gröningin ensi kertaa tavatessaan Grete Häusler (1922 - 2007) koki spontaanisti kolmen "parantumattoman" vaivan parantumisen. Hänen kiitollisuutensa ja lähimmäisenrakkautensa olivat niin suuria, että hän perusti vuonna 1979 Bruno Gröningin ystäväpiirin. Poislähtöönsä saakka hän taisteli sen puolesta, että kaikkialla maailmassa ihmiset saavat tietää Bruno Gröningin opista ja voivat kokea jumalallisen Heilstromin. Yhä uudet kiinnostuneet löytävät ystäväpiiriin suositusten, informaatioesitelmien sekä hartaiden Jumalalle suunnattujen rukousten kautta.

"Parantumisen ilmiö" - Tämä elokuva osoittaa, että tänä päivänä monet ihmiset kaikkialla maailmassa kokevat sellaisia ihmeellisiä parantumisia. Ystäväpiirin Lääketieteellisen erikoisryhmän lääkärit kommentoivat parantumisia ja kertovat omista kokemuksistaan. Muutakin huomionarvoista toimintaa ystäväpiirissä esitellään.

Tätä kaikkea kantavat yli 13 000 vapaaehtoista avustajaa ja ystävien vapaaehtoiset lahjoitukset, kukaan ei saa mistään palkkaa.