Parantuminen osteoporoosista (luukato) |
 |
| Gertraud Fischer (69), Münchenin yhteisö |
|
|
 |
|
Menin viisi vuotta sitten lääkäriin ankaran, pistävän ja vetävän selkäkivun vuoksi, jota minulla oli ollut keskiselässä jatkuvasti noin vuoden ajan. Se rajoitti minua paljon työssäni. Minulla oli myös pistävää kipua keskimmäisissä sorminivelissä ja varsinkin polvissa, joskus seisoessani lysähdin kasaan. Nämä kaikki kivut olivat aina läsnä, joskus voimakkaampina, joskus lievempinä. Saatoin tehdä töitä vain suuresti ponnistellen. Lääkäri mittasi luuntiheyden ja sanoi: ”Luunne näyttävät huonoilta. Teillä on pitkälle edennyt osteoporoosi. Siinä ei ole enää mitään parannettavissa. Se voidaan saada enää vain pysähtymään.” Sain ensin etrogeenihoitoa ja kalsiumia. Kalsiumia en sietänyt ja vähän ajan kuluttua etrogeenihoidon alottamisesta minulle tuli verisuonitukos, joten sekin hoito jouduttiin lopettamaan. |
|
|
Otin enää vain D-vitamiinia tablettien muodossa, mutta sekään ei muuttanut kipuja miksikään. Säännöllisissä luuntiheyden kontrolleissa voitiin kaikista toimenpiteistä huolimatta vain todeta luuntiheyden väheneminen, toisin sanoen, osteoporoosi paheni pahenemistaan. Verisuonitukoksen vuoksi en saanut enää käyttää hormoneita. Huhtikuussa 1996 menin erään naapurin kanssa Bruno Gröningin oppiin johdattavaan tilaisuuteen. Johdatuksen jälkeen paneuduin intensiivisesti Bruno Gröningin oppiin, virittäydyin Heilstromille kaksi kertaa päivässä ja pyysin täydellistä terveyttä. Olin siitä lähtien paremmassa kunnossa. Selkäkipu hävisi muutamien kuukausien kuluessa. Jonkin aikaa tunsin vielä pistävää kipua, joka oli entisen vaivan kaltaista, mutta tuli yhä harvemmin ja lievempänä ja meni ohi muutaman kuukauden kuluttua. Samoin oli käsien ja polvien laita. Kivut ja rajoitukset vähenivät vähä vähältä, kunnes en enää ajatellut niitä. Lääkkeinä otin enää vain D- ja B-vitamiinia. Toukokuussa 1999 menin taas kerran mittauttamaan luuntiheyden. Mittaus näytti nyt yhtäkkiä ikääni vastaavat hyvät arvot. Todettavissa oli selvästi lääkärille selittämätön luuntiheyden lisääntyminen, enää ei voitu puhua osteoporoosista. Olen tänään hyvin aktiivinen, johdan itse yhtä yhteisöä ja puhun myös ulkomailla esitelmissä parantumisestani. |
|
lääkärin kommentti: |
|
|
Luun tiheyden mittauksella (tietokoneavusteinen luuston densitometria) rouva Fischerillä diagnosoitiin 24.8.1994 osteoporoosi (luukato)(Mineraalisuolapitoisuus 64,2 mg CaHA/ml luumassa). Estrogeenihoito täytyi verisuonitukoksen vuoksi lopettaa. Kalsiumhoito ei sopinut. Lääkärinhoito rajoittui vain D-vitamiinivalmisteen antamiseen. Seuraavassa tarkastuksessa 28.11.1995 näkyi kuitenkin huomattava osteoporoosin lisääntyminen (51,7 mg CaHA/ml). Rouva Fischerin vaivat olivat sillä välin lisääntyneet huomattavasti, ja hänen oli kävellessä turvauduttava keppiin. Hän valitti jatkuvasta kivusta.
Joidenkin kuukausien kuluttua Bruno Gröningin oppiin johdatuksesta huhtikuussa 1996 krooniset kivut loppuivat. Uusi luuntiheyden mittaus huhtikuussa 1999 näytti vaikuttavan tuloksen, luuntiheyden normalisoitumisen, osteoporoosin katoamisen (80,1 mg CaHA/ml!) Tähän päivään saakka rouva Fischer on ollut vapaa vaivoista. Tällainen luuntiheyden lisääntyminen ei ole lääkärin näkökulmasta selitettävissä. Tavallista osteoporoosin kohdalla on iän myötä jatkuva luumassan väheneminen. Lääkehoidossa voidaan tänään saavuttaa vain bisfofonaateilla tietynlaista luuntiheyden lisääntymistä. Mutta siinäkään hoidossa ei ole koskaan kuvattu sellaista luuntiheyden lisääntymistä kuin se tapahtui rouva Fischerin kohdalla.
M. K.
|
