|
|
Bruno Gröning kuoli Pariisissa vuonna 1959. Siten kaikki näytti olevan ohi. Hänen vihollisensa huokasivat helpotuksesta. Suurin osa hänen ystävistään hajaantui. Vain pieni joukko pysyi yhdessä ja noudatti edelleen hänen oppiaan. Mutta sitten tapahtui käsittämätöntä, tapahtui parantumisia. Bruno Gröning, ihmeparantaja, kuten häntä nimitettiin, ei ollut enää paikalla, ja siitä huolimatta tapahtui edelleenkin parantumisia. Ensin pienessä piirissä, vähitellen maailmanlaajuisesti – lääkäreiden vahvistamina. |
|